tiistai 8. maaliskuuta 2011

yöllistä pohdintaa

Edellisen bloggauksen jälkeen en muista terveitä päiviä. Jotenkin nyt tuntuu että kaikki välissä olleet päivät on joku meillä sairastanut. On käyty läpi vatsataudit, angiinat, korvatulehdukset ja flunssat. Saattoipa siihen joku muukin tauti matkalle mahtua. Mistä näitä superpöpöjä oikein tulee? Miten niistä pääsee eroon ja miksi juuri meille?

Nämä lienevät arkipäivän kysymyksiä jokaisessa perheessä, jossa on leikki-ikäisiä lapsia. Totuushan on se, että lapsi sairastaa 6-8 flunssaa vuodesta ja ne sattuvat kyllä yleensä näille samoille kuukausille. Tuntuu ettei perheessä ole yhtään päivää jolloin ei jonkun nenästä niiskutus kuuluisi. Mielenkiintoisen lisän tähän tuovat nuo vatsataudit, jolta ei yleensä säästy kukaan.

Noh, mitäs sitten kun perheenpää (äiti) kaatuu myös vuoteeseen taudin saattamana. Siinähän sitä sitten ollaan. Ihmeissään, kaikki! Kuka siivoaa, laittaa ruoan, pesee pyykin ja katsoo että arkikin rullaa siinä sivussa. Kyllä vain se on sama äiti, jonka pitäisi hoitaa itseään kuten lapsiaan: lepoa, lepoa, nestettä, lepoa ja lääkettä. Lista käytännössä kuulostaa tältä: nestettä ja lääkettä jotta kaikki asiat tulee tehtyä.

Tällä kertaa kun itse sairastuin päätinkin toisin. Minä lepään! Jos pyykit karkaavat, mitä siitä? Jos keittiössä tiskit kasaantuvat, mitä siitä? Jos villakoirat puree kinttuja niin potkin ne syrjään. Ruokaa oli pakko saada, myös minun. Kävin kaupassa mietin ostokset useaksi päiväksi ja kannoin kotiin, syötiin valmisruokia ja katsottiin televisiota. Hyvin meni viikko. Kotityöt odottivat tekijäänsä ja kun voimia jonain aamuna hieman oli tein jotain pois, otin unet välillä ja jatkoin. Huomasin, ettei se nyt niin pahasta ollutkaan. Olokin oli parempi kuin kertaakaan puolikuntoisena riehuessa.

Tauti ei vieläkään ole kokonaan voitettu, mutta nyt jaksaa jo tuolla nestettä ja lääkettä linjalla myös palkkatyössä. Kotona edelleen menee aika pääsääntöisesti levätessä sillä työ vie voimat. Mistä lapset saavat sen kaiken energian kuumeesta ja kivusta huolimatta?

3 kommenttia:

Marjo kirjoitti...

Toivottavasti parannutte ja vuoden sairastelukiintiö olisi nyt täynnä. Viisaalta kuullosti tuo lepääminen, ei ne kotityöt tosiaan karkaa.

Sini kirjoitti...

Juurikin oikein tehty! Minä oon aina miettiny sitä kun äidit aina sanoo ettei ehdi sairastaa 'kun on nämä kotityöt', että miten niin se mies ei voi tehdä niitä kotitöitä jos on terve ja ennen kaikkea, miten niin ne kotityöt on pakko tehdä? Kyllä ne tosiaan odottaa siellä :). Toivottavasti nyt on kaikki sairastettu sitte loppuun.

Anonyymi kirjoitti...

Tsemppiä.Meille auttoi keuhkokuume yms kierteisiin....vähähiilihydraattinen ruokavalio, d-vitamiini läpi vuoden.ei "valmisruokia/marinaadeja".Peruskäsipesu.Terveenä jo pari vuotta.Kurkkukipuun ja flunssan alkuoireisiin.Karmolis ja auringonhattu-uute auttanut.Jaksamisia.